Floristin päiväuni: Kioton sakura

Sisäinen floristini innosti minut tänään lähtemään nauttimaan Kioton kirsikankukista, sakura (さくら, 桜). Maaliskuun lopussa ja huhtikuun alussa Japanissa kirsikkapuut kukkivat ja ikiaikaisen perinteen mukaan juhlitaan hanamia (はなみ, 花見). Hanamin (engl. cherry blossom viewing) aikaan kaupunkilaiset kerääntyvät perheineen ja ystävineen piknikille nauttimaan kirsikankukkien hennon vaaleanpunaiseksi värjäämistä puistoista, rannoista ja kaduista.

Hanamia juhlitaan tietysti kirsikankukkien loiston vuoksi, mutta yhtä tärkeää on kukkien kuihtuminen ja terälehtien variseminen kauniina sateena maahan. Japanilaisessa perinteessä se symboloi elämän kiertokulkua ja kaiken katoavaisuutta. Ajatukseen on helppo yhtyä, sillä kirsikankukka-aika todella on henkeäsalpaavan lyhyt, vain muutaman viikon pituinen. 

Kirsikankukkien juhla on - kuten kaikki nykypäivään säilyneet juhlat - saanut kaupallisia piirteitä.  Ostoskeskuksissa on sakura-alennuksia, kaupoissa myydään kirsikankukkateetä, -leivoksia, -kertakäyttöastioita, -piknikvilttejä - mitä vain keksiä saattaa. Nuoret ovat ottaneet hanamin omakseen: iltaisin näkee suurille piknikvilteille kerääntyneitä opiskelijoita, jotka juhlivat pimeän tultua valaistujen kirsikkapuiden alla. 

Tein iltapäiväkävelyn Kioton kasvitieteellisessä puutarhassa ajatuksenani nauttia kirsikankukista. Maasta puski jo krookuksia, narsisseja, orvokkeja ja kaikenlaista pientä vihreää, josta kesä tekisi vielä kukoistavaa. Suuria puita, joissa riippui raskaita ruusuja, oli jo tiputtelemassa kukkiaan. Kaikenkaikkiaan puutarha oli kuitenkin vasta heräilemässä kevääseen. Viime kesän kuivahtaneen heinikon seassa törrötti kylttejä, jotka kutsuivat kukkia maan uumenista latinankielisillä nimillään.

Kasvitieteelliseen puutarhaan pääsee heti Karasuma-metrolinjan Kitayama-pysäkin 3-uloskäynniltä. Heti porteilta näkyi kirsikankukkien hento vaaleanpuna. Puutarhassa oli lähes tyhjää, sateinen iltapäivä oli karkottanut turistimassat kaupungin sisätiloihin. 

Sitä, miten kukkivien puiden väri levittäytyy ympäristöön, ei pysty kameraan vangitsemaan. Se kuitenkin valaisee maisemaa, tekee hennon pastelliharson kaiken päälle. 

Yllätyin, kuinka paljon eri lajikkeet eroavat toisistaan. Toiset kerrostuivat, kun taas toiset olivat yksinkertaisia, omenankukan kaltaisia. Sävyt vaihtelivat valkoisesta pinkin kautta hennon vaaleanvihreään. Puut olivat myös eri muotoisia, toiset käppyräisempiä kuin toiset. 

Ei jääne viimeiseksi vierailuksi tämän lukukauden aikana.

Soundtrack: Air - Alone in Kyoto