Tähtihiekkaa ja korallimuureja Taketomilla

Aina, kun saapuu uuteen reissukohteeseen, yleensä pimeällä, hikisenä, jalat kävelemisestä, selkä istumisesta, ja kädet laukkujen kantamisesta kipeinä, fiilis on yleensä kaikkea muuta kuin optimistinen ja innostunut. Seuraavan aamun taika on aina yhtä ihmeellinen, maailman näkeminen valossa ja mieli unesta selkeämpänä.

Uusi aamu oli tänäänkin kliseisen paikkaansapitävästi uusi mahdollisuus. Nukuin lentopäivän univelkoja pois pitkälle aamuun ja söin yksinkertaisen nuudeliaamiaisen hostellin keittiössä. Löysin edellisen matkaajan jättämät teepussit.

Herääminen ilman suunnitelmia on yksi parhaista asioista, joita tiedän. Ishigakin satamassa kävi jo kuhina, kun pääsin paikalle alkuiltapäivästä. Kaupungin keskustan läpi kävellessäni silmiinpistävää oli, että länsimaalaisia turisteja ei näkynyt. Parhaillaan on käynnissä Golden week, joka on Japanissa kansallinen lomaviikko. Okinawa näyttäisikin olevan japanilaisten suosiossa.



Neljän päivän lauttapassi maksoi 6300 yeniä, mikä tuli halvemmaksi kuin suunnittelemani yksittäiset matkat neljänä päivänä. Lähisaarissa riittää nähtävää kyllä helposti neljäksi päiväksi, minkä lisäksi Ishigaki itsessään vaikuttaa hurmaavalta. Alueella liikennöi kaksi lauttayhtiötä, mutta hinnat ovat samat ja vuorovälitkin suunnilleen.

Taketomin saari (竹富島, Taketomijima) on Japanin asutuksen eteläisin ja läntisin ääripää. Saari oli rehevä, unelias ja pieni. Ensin ajatuksenani oli jalan kiertää saarta, mutta hyvin pian huomasin kadehtivani ohi rullailevia pyöräilijöitä ja noudin vuokraamosta pyörän. Pyörävuokra oli 300 yeniä tunnilta ja vuokraamosta sai pyörätiekartan - joskin  koko saaressa ei montaa kilometriä autotietäkään ole.


Ryukyu-kansan kohtalo on aika kauhea. He olivat Okinawan saarijonolla asustava, itsenäinen, Japanista erillinen kansakunta, jolla oli lämpimämmät kauppasuhteet ennemmin Kiinan kuin Japanin kanssa, kunnes 1800-luvulla Japani päätti toisin. Japanin silloinen hallitsija kaappasi Ryukyun valtiaan ja kiristi tätä allekirjoittamaan yhdistymissopimuksen sodalla uhaten.

Satamasta 10 minuutin kävelyn päässä oleva keskusta koostui muutamasta kadunvälillisestä punatiilikattoisia Ryukyu-asumuksia. Pihoja reunustivat koralliluurangoista kootut kiviaidat, joita vasten rehevät kukkaköynnökset lepäsivät. Katoilla pahoja henkiä karkottamassa oli pieni monsteripää. Pieni kahvila, pyörävuokraamo, pankkiautomaatti, pölyisestä kadusta nouseva kuiva tuoksu, niskaa zeniitistä polttava aurinko.

Pyörän selässä ilmavirta viilensi. Poljin kapeita, päällystettyjä teitä, joita ympäröivä kasvillisuus pyrki kasvattamaan umpeen. Seurailin kartan punaista viivaa, yhtäkkiä tie vain loppui ja kasvillisuuden läpi pieni tunneli johti rannan valoon.





Kaiji beachillä ihmiset kyykistelivät koskettelemassa suojeltuja hiekanjyviä, jotka ovat tähden muotoisia.







Kondoi beach hieman pohjoisemmassa oli edellistä eläväisempi, rannalla oli jopa yksi kakigoria, jäähilejäätelöä myyvä mies pakettiautoineen. Japanilaiset tuntuvat käyttäytyvän rannalla, kuten muuallakin: hiljaisesti, huomiota herättämättä, ja ennen kaikkea tyylikkäästi - ja peittävästi - pukeutuneina. Jopa lapset leikkivät jotenkin uskomattoman hillitysti. En ole vielä nähnyt yhtään kiukuttelevaa japanilaislasta.



Poljin myös itäiselle Aiyaruhaman rannalle. Sen hiekkaa peittivät köynnökset ja horisontissa siinsivät Ishigakin kaupungin ääriviivat.



Taketomille kannattaa mennä rauhoittumaan, vaeltelemaan pyörällä rannalta toiselle eväiden kanssa. Ravintoloita, nähtävyyksiä tai kauppoja ei ole - ja se juuri on parasta. Ryukyu-kulttuurista olisin kaivannut jotain osoitusta, tunnustusta - edes pientä infotaulua siitä, että rakennusten arvokas historia ulottuu niin kauas ja kertoo niin mielenkiintoista tarinaa. 



Jos tämä on Golden weekin ruuhka-ajan yleisöryntäys, miten tyhjää täällä normaalisti on? En meinaa uskoa, että olen Japanissa. Niin valkoista on hiekka ja niin turkoosia meri. Seikkailu jatkuu huomenna.

Soundtrack: Junip - Your life, your call

I explored wonderful Taketomi island by bike today! Ferries leave from Ishigaki port every 30 or 60 minutes and the ride takes 15 minutes. I decided to buy a ferry pass for four days for 6300 yen since I'm going to use ferries every day anyway. By buying a pass, I'm going to save about 3000-4000 yen.

Taketomi's preserved Ryukyu culture can be seen in the center of the island. There you'll find tile-roofed houses, fascinating gardens and even water buffalos. The beaches are also worth visiting - for swimming, choose Kondoi beach, and for (even more) silent relaxing, Aiyaruhama or Kaiji. Best way to explore the area is to rent a bike with a reasonable price of 300 yen/hour.

I recommend to bring snacks or lunch with you from Ishigaki. In Taketomi, there's no stores, restaurants or other facilities - but that's definitely the best part of this picturesque little island.

Kommentit

Suositut tekstit