Ystäviä ikuisesti?


Se alkoi oikeastaan kampaajalta. 

En enää viime talvena saanut kampaajakäynneistä tuttua tyytyväisyyden ja hemmotelluksi tulemisen tunnetta. Ne, joilla on luottokampaaja, tietävät, että hänen kanssaan on aivan erityinen ihmissuhde - mutta omani oli selvästi väljähtänyt viiden vuoden jälkeen. Ehkä meistä tuli toisillemme liian tuttuja, emmekä kumpikaan enää jaksaneet panostaa erityiseen vuorovaikutukseen. 

Pidämme elämissämme valtavia määriä asioita, jotka eivät oikeastaan tuota meille onnellisuutta. Tavaroiden lisäksi raahaamme mukanamme aineetonta kuormaa. Ihmissuhteita, unelmia, katumusta, käsityksiä itsestämme. 

Kun olen ottanut etäisyyttä omaan elämääni Suomessa, olen huomannut, miten monet asiat, joita aiemmin pidin elämän perusedellytyksinä, eivät olekaan sitä. Olen myös huomannut, miten syvässä ovat käsitykset omasta itsestäni. Käsitykset, jotka eivät aina tue optimaalista kasvua. 

Maria Veitola puhuu kirjassaan Veitola hyvin siitä, miten ystävyyssuhteita pitää uskaltaa pistää tauolle, jopa lopettaa. Hän tarkoittaa tietynlaista "ihmissuhteiden konmaritusta". Jos ystävyys on yksisuuntaista, epätasapainossa, ja vie energiaa tuomatta sinulle iloa, tulee vakavissaan pohtia, onko se aikasi arvoista. 

Joskus säilytämme ystäviä elämissämme vaaliaksemme muistoa jostain entisestä, tai unelmaa jostain, joksi halusimme tulla. Voi tuntua, että muisto opiskeluajasta katoaa, jos katkaisee yhteydet vanhaan opiskelukaveriin. 

Aivan oma lukunsa ovat sukulaiset. Liian monta kertaa olen todistanut, kuinka läheinen uupuu sukulaisensa terveys-, talous-, asunto- tai suhdehuolien alla. Itse ajattelen, että jos en ole mukana sukulaiseni elämässä myöskään hyvinä hetkinä, miten olisin velvollinen huolehtimaan hänestä huonoina? 

Kuitenkin aikamme rajallisuus suhteutettuna maapallon väkilukuun puhuu sen puolesta, että löytyy ystäviä, uusia, kiehtovia, erilaisia, sinulle elämäntilanteessasi sopivampia, elämääsi uusia näkökulmia ja ulottuvuuksia tuovia. Myös tämän on vaihto minulle todistanut. 

Vaihdoin lopulta viime keväänä kampaajaa. Kun ensimmäistä kertaa astuin uuden kampaajani ovesta ulos, tunsin taas sen, kuplivan onnen tunteen, eikä vain hiusten vuoksi - vaan koska uusi ihmissuhde oli alkanut. Siinä oli jotain tavattoman puhdistavaa.

Kommentit

Suositut tekstit