Ilman kieltä

Puhuimme ystävän kanssa eilen siitä, millaista oli tulla vieraaseen maahan ilman kielitaitoa. Japaniin tullessani en osannut kuin sanoa arasti päivää, kiitos ja oman nimeni. Minut muuten pontevan lämpimästi vastaanottanut asuntolan caretaker Kuroiwa-san ei onnistunut peittämään kauhistustaan, kun japanintaidottomuuteni kävi ilmi tavatessamme ensimmäisenä iltanani täällä. 

 

Kokemukseni ovat valaisseet minulle kaksi asiaa. Ensinnäkin, tehneet näkyväksi äidinkielen merkityksen.  Kun etenkin alussa myös englannin puhuminen vei hirmuisesti energiaa, saati japanin-yritelmäni, tuntui suomen puhuminen harvinaisena herkkuna uskomattoman hyvältä ja turvalliselta. Yhtäkkiä ei tarvinnut tuntea epävarmuutta siitä, tuleeko ymmärretyksi, muistella sanoja ja merkityksiä. Kieli vain oli, syntyi, toimi, itsestään. Finglismit tosin tunkivat puheeseen nolon nopeasti.

Toinen asia oli suunnaton avuttomuus, jota ihminen kokee, kun ei kykene kommunikoimaan osaamallaan kielellä. Kyseessä ei ole vain se, ettei osaa kysyä, millä hyllyllä kaupassa on paristot tai mihin bussiin pitäisi hypätä. Kielettömyys oli läpitunkevaa, poissulkevaa, sitä oli kuin kuplassa tarkastellen maailmaa lasin läpi. En ymmärtänyt kuulutuksia, opaskylttejä, ohjeistuksia, varoituksia, en osannut vetää vessaa, en tiennyt miten suihkusta saa vettä, en tiennyt ostanko ruokaöljyä vai hiustenhoitoainetta. Sanomalehtien otsikot, nettisivut, yliopiston ruokalan ruoat, bussissa nauravan seurueen huudahdukset, kaikki oli käsittämätöntä. 

Japanin kielen sävyjen ja nuotin vierauden vuoksi myös lauseiden sisällön arvaaminen ja sävyn tulkitseminen oli mahdotonta. 

Japanilaisten englannintaito on yleisesti ottaen välttävä. Juttelin tästä japanilaisen ystäväni kanssa. Täällä opetetaan englantia, kuten Suomessakin, pikkulapsesta aina lukioon saakka. Ongelmana on, että japanilainen kieltenopetus painottaa niin paljon kielioppia ja lauseiden ulkoaopettelua, soveltavan keskustelutaidon sijaan. Siksi keskustelutilanne vieläpä eri aksentilla puhuvan vierasmaalaisen kanssa ei ole tilanne, jossa suurin osa japanilaisista tuntisi itsensä kotoisaksi.

Tämä todella oli lähtökohta, joka muuttui motivaatioksi opiskella kieltä. Japani on siitä loistomaa  kielen opiskeluun, että paikalliset ovat todella ystävällisiä ja kannustavia. Edes muutama sana japania saa heidät kehumaan vuolaasti taitojasi.